Jo ensimäinen hewonen oli ensimäinen palkinnon ottaja. Se oli tamma, kotoisin Saarijärweltä tuomari S. Holstin omistama. Ajamassa oli sitä tuo kuuluisa hewoismies H. Westerinen, ja siltä näyttikin hewosen puhdas juoksu, että taitawa ajaja oli ohjaksissa. Juostu aika ei tosin ollut mikään erinomainen, meni yli 6:n minuutin. Mutta muut tammat eiwät juosseet niinkään hywin. Ehkä lienewät arwelleet, että he eiwät huoli ponnistellakaan, koska heitä sukupuolensa tähden halweksitaan niin, ettei anneta yhtä suuria palkinnoita kun orhille. „Uuden ajan miehet" hewoismaailmassa, puhuwat ja puuhaawat kuitenkin ahkerasti, että tasa-arwoisuus tammojen ja oriiden wälillä tulisi tunnustetuksi. Kuopion hewoisystäwäin kokouksessa ilmoitettiinkin, että asia jo on esitetty hallituksen punnittawaksi. Oriit osoittiwat näissä kilpa-ajoissa olewansa oriita, niinkuin miehet aina näyttäwät olewansa miehiä. Ei yhdenkään palkinnon ottajan arwo antanut wiipyä 6:kaan minuuttia matkalla. Minuutti määrä oli 5 ja sekunteja päälle. Paras menijä oli kauppias W. Kammosen „Wilpas", joka kerran jo on ollut Suomen paras. Wiime talwena hänet kyllä woitti „Kirppu", niin että „Wilpas" on nyt toinen järjestyksessä. Kun tämä ori alkoi oikoa rataa pitkin, niin näki heti, että siinä on wanha ja kokenut, joka ottaa pois palkintonsa. Ja niin käwikin, 5 m. 45 s. wiipyi Wilpas matkalla, eikä ottanut yhtään laukkaa matkalla. Hurraa-huuto nostettiin sen johdosta palkintotuomarien lawalta, josta se lewisi yli koko wäkijoukon. Toinen woittaja ori oli F. Ekqwist'in „Lanko", joka ei ennen ole waltion kilpai- N:o 7. — 1889. Sawo. Torstaina 17 p:nä Tammikuuta. Joka on kyllin tutustunut maa-elämän sulouteen, ei voi olla muistelematta sitä kylmyyttä ja säälimättömyyttä, jota muutamissa paikoin osoitetaan kylän eläteille. Surukseen huomaa hän, kuinka tuo vanhus, jonka kasvot elämän kyllyydestä ovat rypistyneet, jonka kädet, jalat ja koko ruumiinrakennus ovat työn paljoudesta saaneet koukistuneen muodon, ja Maailman matoisella, epävakaisella tiellä on tavallisena, poikkeamattomana sääntönä, että köyhä ja halpa saa kokea elämässään kovuutta ja puutetta, jota vastoin rikkaalle elämä hymyilee. tavallisesti käy elämässä. Mutta eipä vaan eläessä tapahdu näin yksipuolisesti. Ihmisarvon yhdenvertaisuus tulee välistä kuoltuakin rajoitetuksi. Ainakin kerran, jos ei useammin, on niin sattunut meidän kristikunnassamme. Ruotivaivaisen hautaaminen. —ni. Kun talon väki huomasi mummon olevan kuolemaisillaan, alkoivat he tuu- jonka henki kipeässä rinnassa vielä päälle päätteeksi ryhisee hengittäessä niin kummallisesti, kuinka hän saa tyt noihin joita hänelle niin mielisuosiolla ja runsaasti annetaan. Ja kuitenkin tässä on hänen vanhain päiväinsä suurin onni ja turva! Kylän elätti, olkoon sitte joko ruotivaivainen tahi istukas, saa taloon tultuaan asunnokseen ja olo-sijakseen tuvan ovensuu-nurkan eli paremmin kylmän saunan. Siellä saa hän tyytyä niihin muruihin, jotka hänen herransa pöydältä putoavat. Parikymmentä vuotta sitte elätettiin eräässä talossa S:mäen kylässä muudanta ruotivaivaista, joka oli jo ijäkäs mummo. Huonon ylöspidon ja hoidon tähden riutuivat riutumistaan mummon heikot voimat. Päivä päivältä tuli hän yhä surkeamman näköiseksi. Hän itsekin tunnusti sen, sillä hän sanoi päivänsä olevan jo luetut.“ Mummon täytyi, ehkenpä vastenmielisenä erota täältä ruusuin ja kukkaistensa keskeltä. Pistettiin nuora kuolleen mummon kaulaan ja yks' kaks' mummo oli „viepattu," kaikkine „siirineen“ ja koristuksineen kirstuun pantu. poimmin. — Sepä taitaa olla sievin keino. Tehdään vaan siten, niin päästään hel- Lakeistorvi tuotiin tupaan. Mutta, koska se oli mummolle liika pitkä, leikattiin tuo pyöreästä, ontosta puusta tehty lakeistorvi paraan pituiseksi. — Vaan, milläs keinoin hänet sen sisään saadaan? tuumailtiin neuvottomina. — Pannaan nuora kaulaan ja vedetään sillä. — Nyt on mummo kuollut, pannaan hänet kirstuun. Tuokaa se katolta alas otettu lakeistorvi tupaan, niin koetetaan, josko hän mahtuu siihen! häntä katsomaan ja lohduttamaan, häntä pitkälle matkalle lähtevätä, sillä menihän monen aika kirstun hankinnassa. Mummo sai, eroitettuna sukulaisistaan ja tuttavistaan, tyytyen tylyyn hoitoon, tehdä lähtöänsä, ummistaen silmänsä ikuiseen uneen. Mummo vielä tällä välin, kun oltiin kirstun puuhassa, haukkoi henkeään, teki lähtöänsä. Tuskin kukaan jouti mailla, mistä helpommin saataisiin ruotimummolle kirstu, johon hänen maalliset jäännöksensä lasketaan, hautaan saattamiseksi. Sen parempihan olisi, kuta pikemmin kirstu saataisiin tehdyksi, että hänestä muka päästäisiin rauhaan. Etsittiin kartanolta lautoja, joista kiireen kautta kyhättäisiin laatikko, johon mummon luut rumautettaisiin. Mutta olisihan ollut paljon vaivaa tehdä laudoista varsinaista asuntoa mummolle, koskapa hän vaan oli „ruotilainen." Katsottiin, miten päästäisiin helpommin. — Mutta, tuosta lakeistorvestahan, koska se on niin huono ja joutava, tulee helpoimmin kirstu ruotilaiselle, sanoi joku talon haltijoista, lisäten tuohon vielä, etteihän ruotimummo kovin kaunista kirstua kaipaa. Tuumasta ryhdyttiin toimeen ja haettiin vanhan tuvan lakeistorvi, joka vielä oli virassaan, mummolle omaksi tuvaksi, kuten sanottiin. Kirkolle tultua käytiin pappilassa ilmoittamassa, että se kylän-loppulainen oli kuollut, ja nyt se tuotiin haudattavaksi. Yhteiseen hautaan se on pantava, ilmoitettiin vielä. — Käykää sitte ilmoittamassa haudankaivajalle, minä käyn pyhänä hänelle lukemassa haudan, sanoi pastori, jolle ilmoitettiin mummon kuolema. Hän sitäpaitsi vaati tarkkaa selkoa mummon taudin laadusta ja kuolemasta. Parhaan Pyöreä lakeistorvi sidottiin halkeamista varten parilla vihtapannalla kiini. — Kas nyt on mummo kirstussa, ei muuta kuin tuketaan päät! Tukot pantiin kirstun päihin ja ruumis vietiin riiheen. Huommenna hänet viedään sitte hautaan, oli yhteinen suostumus. Mummo kyydittiin aamulla haudalle. Sen arvaa, ett'ei tässä kovin monta saattoväkenä ollut, ainoastaan pari talon miestä, jotka kaha-reisin istuivat lakeistorven päälle. Mummon sukulaisetkin olivat toisessa pitäjässä, ett'ei heillekään sanaa saatu. Palkinnot näistä ajoista oliwat jaetut kolmeen osastoon. Ensimäisessä kilpailemaan pääsiwät ainoastaan ne, jotka jossain ajossa tätä ennen oliwat saawuttaneet alle 6:n nemään. Niitäkin katsomaan oli kokoontunut summaton wäen paljous. Eiwätkä ne ainoastaan uutuutensa tähden olleet omiansa huwittamaan. Muussakin suhteessa owat sellaiset erittäin jännittäwät katsella. Niissä ajetaan näet aiwan toisellaisten periaatteiden mukaan kuin tawallisissa. Asetetaan kaksi hewosta rinnakkain. Heidän on lähteminen samaan aikaan liikkeelle. Kun owat juosseet 1½ wirstaa, poistuwat ne radalta ja antawat sijansa kahdelle uudelle. Kun nämä owat saman matkan suorittaneet, astuwat taas ensimäiset radalle ja juoksewat kerran wielä tuon puolitoista wirstaa. Sillä tawalla tulee jokainen hewonen juoksemaan kaksi kertaa mainitun matkan. Aikaa näistä kahdesta juoksusta ei lasketa yhteen, waan saapi hewonen palkinnon sen juoksukerran mukaan, joka on nopein. Näissä ajoissa on lupa käyttää ruoskaa ja ajaa waikka laukalla. Sillä tawalla tulewat ajot kilpailijoille kiihoittawiksi ja katsojille on ainainen hupi nähdä, mikä hewonen milloinkin toisen woittaa. Warsinkin silloin kuin oli kaksi yhtäwäkistä juosijaa, seurasi yleisö suurella jännityksellä heidän otteluaan. Tuollaisessa menossa saattaa olla waarakin tarjona wälistä. Niinpä sattuikin heti alussa, että kauppias Toiwasen „Onni" kaatui ja weti re'en miehineen päiwineen mukaansa. Luultiin jo pahastikin käyneen, mutta onneksi ei waaraa tullut. Päinwastoin pani „Onni" toisella kierroksella sellaisen puhurin alleen, että sai ensimmäisen palkinnon (2 m. 53 s.). Nimismies O. Zimmermanin „Woiton" ajaja putosi myöskin jostakin syystä reestä radalle ja hewonen laukkasi waltoineen tiehensä. Tämäkin waan lisäsi wirkeyttä. Isoa naurua herätti se tapa, millä Mäenalainen ajoi „Paasi" orittaan. Hän ei tyytynyt istumaan reessään, waan nousi seisalleen ja hätisti siitä hewostaan me- Kun hewosmiehet kerta oliwat hywään alkuun päässeet, niin eiwät he hewillä heittäneet. Seuraawana päiwänä pidettiin wielä yksityisten toimesta n. k. amerikkalaiset kilpa-ajot, jotka täällä oliwat laatuaan ensimäiset. Luulemme lausuwamme yleisen mielipiteen sanoessamme, että päättyneet kilpa-ajot oliwat onnistuneemmat kuin monet muut wiime aikoina täällä pidetyt. Ameriikkalaiset kilpa-ajot. den siten, että taulu juoksuun osaa ottawista hewosista oli jäällä myytäwänä. Sen awulla woiwat katsojat helposti seurata, mitkä hewoset milloinkin oliwat radalla. Kilpa-ajot. Ennen ajoa. Oli warsin hywä asia, että Kuopion kilpa-ajot, jotka useita wuosia peräkkäin owat pidetyt maaliskuun markkinain aikana, siirrettiin taas takaisin tammikuun markkinoiksii Tästä siirrosta on monta etua. Tähän aikaan saapuu ensinkin maakansaa enemmän kilpa-ajoja katselemaan ja heidänhän kehoittamistaan warten hewosrodun jalostuttamiseen tällaiset ajot owat aijotut. Toinen etu on se, että kun kilpa-ajoin aikana ostetaan ruunun siitosoriit, saadaan niitä paremmin walita niistä lukuisista hewosista, joita tuodaan markkinoille myytäwäksi, mutta joita ei hetikään niin paljon kokoonnu maaliskuulla pidettäwiin kilpa-ajoihin. Usein tapahtuukin, että wenäläiset ostajat jo tammikuussa sieppaawat pois paremmat oriit ja maahan jääpi waan heidän tähteensä. Hywien hewosten omistajat saapuwat kaupunkiin sitä aikaisemmin kuta parempi heillä on ajettawa. Silloin ei lasketa päiwiäkään, waikka ajoissa sitten kyllä owat sekunnitkin kalliit. Niinpä niitä korkeakaplaisia kappirekiä jo tuli tulleista sisään ennen sunnuntaita. Sunnuntaina jo huomasi, että hywä on tulossa, sillä huoneisin asti kuului alituista kellojen kilinää, ja kun kadulle menit, niin tuon tuostakin kursasi ohitsesi punawöinen hewoismies, kädet ojona ja suu supussa wihellykseen. Pakkasen puremaan kadun lumeen karskahuttelee kawioitaan hänen korkea jalkainen hewosensa, kaula kyömynä, kieli pitkällä ja sieramet huurua suitsuttaen. Ei ole miestä toista sen enemmän toimessaan olewan näköistä kuin hewoismies ajojen aattopäiwänä. Suuri oli jo liike jäälläkin, jossa ennen radalla käymättömiä hewosia opetettiin siellä juoksemaan. Rantakatu ja satama, joka talwella on liikkeestä jotenkin autio ja jonne ei mielellään mene käwelemäänkään, se kun waan muistuttaa ikäwätä muusta maailmasta sulkeutumista, wilisi nyt wäkeä niinkuin kesällä laiwain tultua. Sinne ajoiwat ajurit ja aika hamppua kiiruhtiwat sinne jalkamiehetkin jo koetusajopäiwänä s. o. maanantaina. Koetus-ajot eiwät kuitenkaan suurta yleisöä huwita. Ne owat waan sisään pääsötutkinto, johon ei tarwitse ottaa osaa niiden, mitkä ennen owat taitonsa näyttäneet ja saaneet palkinnon. Tawattoman suuri määrä kilpailija kokelaita ilmoittautui tämän wuotisiin ajoihin. Niitä oli yhteensä ajoihin aikowia 66, jotka kaikki toiwat papinkirjansa seurahuoneelle ja maksoiwat wiisimarkkasensa luetteloon päästäksensä. Entisiin nähden olisi luullut useammankin koetus-ajoissa hyljättäwän, mutta oli neljä seuraawista hinnoista: Leander Tiihosen „Kipakka" 1,400 m:kasta, kauppias A. I. Ollikaisen „Pelle" 1,400 m:kasta, raatimies I. F. Malmborg'in „Matti" 950 m:ksta ja maanwiljelijä I. Lagus'en „Pulmu“ 1,100 m:ksta. Wiides ori on wielä ostamatta. Ne palkinnot, jotka kilpa-ajojen tuloksena jaettiin, olemme jo erityisessä „Kilpa-ajolehdessämme" maininneet. Mainekirjoja annettiin suuri määrä, eli seuraawille: A. Björkin „Purmolle", C. Millerin „Pujolle", I. Finellin „Jänikselle", I. Wäänäsen „Hywälle", W. Moision „Topralle", W. Rebbin „Tontulle", A. Mannilan „Eskolle", O. Wartiaisen „Hoidolle", M. Raatikaisen „Oiwalle" I. Perttulan „Ilolle", I. Sallisen „Huilalle", N. Mäenalaisen „Paadelle" A. Mökkösen „Riidalle", I. Hakosen „Innolle", I. Tawastin „Toiwolle", I. Engelbergin „Donnalle", M. Kerjän „Putelle" ja D. Rytkösen „Wirkulle". Kun mainekirja merkitsee sitä, että hewonen katsotaan kelwolliseksi rotua parantamaan, niin saa olla syystä tyytywäinen, että keskiluku hywistä hewosista tuli näinkin suureksi. Hywästä hoidosta annettiin kaksi pienempää palkintoa 1:n 50 m. O. Woutilaisen „Pojasta" ja 2:nen 25 m. M. Raatikaisen „Oiwasta". Kun jäältä wihdoinkin oli kellon neljättä käydessä päästy pois, kiiruhtiwat hewoisasiain harrastajat seurahuoneelle, jossa odottiwat pulskat päiwälliset musiikin kanssa. Syödessä tietysti maljoja tyhjennettiin päiwän merkityksen johdosta. Hewosmiehet niitä hewosmiehille pitiwät ja eläköön-huutoja huudettiin niin hewosten kuin miestenkin kunniaksi. Maamme molemmat wiralliset kielet oliwat tilaisuudessa edustettuina. Ruotsikin, jota käytti eräs sawolainen hewosmies puhuessaan waltion asiamiehen assessori O. Ståhlbergin kunniaksi. Hra Ståhlberg wastasi kuitenkin suomeksi, osoittaen siten kohteliaisuutta niille, joidenka kieli paikkakunnalla on enem- mistön. Ennenkun päiwälliset oliwat päättyneet, jaettiin jo kaupungilla pari tuntia ajojen päätyttyä „Sawon Kilpa-ajolehti," jossa oli merkittynä hewosten ja niiden omistajain nimet, hewosen karwa, korkeus ja juoksun määrä sekä koetus-ajoissa että itse kilpa-ajoissa. Waikka palkinnot julistettiin wasta seuraawana päiwänä, olimme kuitenkin asianomaisten ystäwällisyyden kautta tilaisuudessa saamaan samaan lisälehteen myöskin palkinnot. Tätä kilpa-ajolehteä meni kaupaksi kuin kuumilla kiwillä, sillä jokainen halusi saada yhden kappaleen tutkittawakseen. Jo ajojenkin aikana koetimme katselewalle yleisölle walmistaa pienen mukawuu- luissa woittanut. Sentähden saattaa hänen juoksuaikaansa, 5 m. 51¼ sek., pitää erittäin hywänä tuloksena. Sama oli asian laita kolmannen palkinto-oriin hra N. Ahrenberg'in „Pojan", joka sekin ensikertalainen jäi waan muutamia sekuntia jälelle edeltäjistään (5 m. 57 ¾ s.). Näihin tuloksiin nähden oliwat ajot siis erittäin onnistuneet. Ne näyttiwät, että 6 minuuttia on määrä, jota kauwemmin hywänä pidettäwäin juoksijain ei enää sowi wiipyä. Meillä sawolaisilla ei kuitenkaan ole kowin suurta syytä iloita näistä kilpailuista, sillä ori-palkinnoista ei jäänyt yhtään Sawoon eikä Karjalaan. Kaikki ne ynnä ensimäinen tamma-palkinto meniwät Keski-Suomeen, joka jo monena wuotena on wienyt woiton kaikista muista Suomen maakunnista siinä suhteessa. Karjalaiset ja sawolaiset kyllä koettiwat parastaan, mutta 6 minuuttia alemma ei heistä yksikään päässyt. Siitä päättäen ansaitseisi hewoisrodun parantaminen suurempaa huolta näillä paikkakunnilla. Sillä juoksuwoimista on kuitenkin hewosen hywyys taikka huonous parhaiten päätettäwä. Palkinnon saaneet hewoset herättiwät tietysti suurinta huomiota. Mutta oli radalla muutamia muitakin, jotka kiinnittiwät katsojia kauniin juoksunsa ja hywän hoitonsa puolesta. M. Raatikaisen wanha „Oiwa", joka on omistajalleen juossut monet tuhat markkaset, ei enää jaksanut kohota yli 6 m. 21½ s. Alkumatkasta ei se oikein päässyt wauhtiinsa. Liekö ajatellut, että antaa nuorempain rientää. Loppumatkasta innostui kuitenkin ukko hänkin ja pisti niin kaunista ja nopeata ra- wia, ettei parempata. — Pikkunen 9 kortt. ja 4-tuumainen „Jänis" jäi 6 m. 3¼ sekuntiin, mutta mennä liwisti niin „nätisti", että teki hywää katsellessa. Hywiä juoksijoita muistellessa on myöskin mainittawa kauppias Toiwaisen Jywäskylästä ori „Onni", joka kauppias Girsén-wainajalla ollessaan sai useita palkinnoita. Se hylättiin nyt jonkunlaisen pattiwian tähden. Annettiin sen kuitenkin huwin wuoksi juosta senkin ja se suorittikin matkan 5 m. 53 sekunnissa ja olisi siis ollut kolmannen palkinnon saawa juoksuun nähden. Waan ei ollut puutetta kupukkajuoksijoistakaan. Pää winossa pistiwät ne tawallista kirkkojuoksua, niin että oli monta kertaa tiukalla, ett'ei toinen edelle ajanut. Niinpä oli niitä, jotka wiipyiwät 7 m. 33 s., 7 m. 26 s. ja 7 m. 14 sek. Suuri joukko oli myöskin „rikoksien" tekijöitä ja „warkaita", jotka heti olisi saanut radalta soittaa. Warsinaisten kilpa-ajojen jälkeen saiwat juosta näkeeksi wielä siitosoriiksi tarjotut. Niiksi ostettiin illemmalla sitten seuraawat niitä sentään enemmän kuin kaksi kolmatta osaa, jotka juoksiwat asetuksissa määrätyn matkan 2 m. 30 s. ja jotka tarkastuksessa hywäksyttiin. Niin putosi pois waan 20 ja 46 hewosta pääsi koettamaan onneaan pääpäiwänä, tiistaina. Ajopäiwänä itsenään oli erittäin suotuisa ilma tällaiselle huwitukselle. Pikku pakkanen tosin korwia kirpeloi ja selwä oli taiwas, mutta tuuli puhalsi etelästä. Siksi kuiwahko ilma waan, että parahiksi pani lämpimikseen liikkumaan miehet ja hewoset. Molempia oli keräytynyt jäälle semmoinen määrä, että ne melkein kokonaan ympäröiwät tuon wirstan pituisen radan. Oli siellä huutoa ja hirnuntaa ja harjan heiluntaa ja reippaiden oriitten jalan kuopinaa, niin että mieltä wirkisti katsella ylhäältä palkintotuomarien lawalta. Sieltä annettiin merkki ison syömäkellon kielellä, milloin hewosen aina on juoksuun lähteminen. Ensiksi ne kuitenkin numeronsa mukaan huudettiin radalle.